Hae
Sports Lady

My day – mun tyypillinen työpäivä ja siihen liittyvät rutiinit

Töitä on jäljellä kolme viikkoa, ennen kuin loma alkaa. On toivottu my day -postausta mun tyypillisestä päivästä. Mitä siihen kuuluu ja millaisia rutiineita mulla on? Touko- ja kesäkuu ovat kumpikin kiireisiä kuukausia ja päivät alkavat aamulla ja työt loppuvat vasta illalla.

aamurutiinit

Aamuisin kello soi 6.30. Hoidan aamupesut ja kohta herää koululainen. Laitan lapselle aamupalan, juon kofeiinitonta kahvia hänen seuranaan ja lähden koiran kanssa ulos vähän ennen kuin hän lähtee kouluun. Aamukävely on aina 30 minuuttia ja sen jälkeen syön aamiaisen. Meikkaan jos huvittaa, usein en jaksa. Tässä työssä on hyvä puoli se, että ei ole ”pakko olla laitettu”. Aamuisin katson meilit nopeasti ja vähän riippuen siitä miten kiire aamu on, saatan myös venytellä hetken, meditoida 10 min ja/tai kirjoittaa päiväkirjaan: 3 asiaa joista olen kiitollinen, mitä mielessä muutamalla virkkeellä, päivän teema esim. ”muista tauot päivän aikana” tai jokin mietelause. Kirjoitan myös kalenterin tapaamiset päiväkirjaan ja ikään kuin elän päivän etukäteen mielessäni.

työpäivä

My day: Työpäivä alkaa yleensä klo 9.00, yhtenä aamuna minulla on klo 8.30 asiakas. Hyppään autoon, ajan asiakkaalle. Usein autossa en kuuntele radiota enkä äänikirjaa. Ajelen hiljaisuudessa. Usein mulla on kaksi ohjausta aamupäivällä, joskus kolmekin. Sitten on taukoa noin 13-17 aikaan. Silloin teen ruuan, syön lounaan, olen kotona kun lapsi tulee koulusta, lenkitän koiraa noin tunnin, meditoin, hoidan sähköpostit.. Tässä välissä pystyn myös hoitamaan omia asioita. Sitten iltapäivällä on lisää ohjauksia, yleensä 2, joskus 3.. Ihanteellisin määrä ohjauksia päivään on 2+2. Ohjaukset voivat olla PT-asiakkaiden treenejä, yritysten tunteja, verkkovalmennuksen liveä, yritysten luentoja tai ryhmäliikuntaa ja tällä hetkellä pienryhmätreenejä. Päivällisen syön ennen iltapäivän töitä ja töiden jälkeen vielä iltapalan. Korona aikaan ohjaukset olivat paljon etänä, mutta nyt ajan paljon paikasta toiseen ja ohjaukset ovat ulkona. Koitan päivän aikana noudattaa myös omia ohjeitani.

omat treenit

Omia treenejä teen aika vähän. ”Treenit” ovat kävelyä koiran kanssa, venyttelyä ja meditoimista. Alkuvuodesta pystyin tekemään vielä joitain omia treenejä töiden ohella, mutta nyt omat treenit ovat tuntien vetämistä tai verkkovalmennusten ohjauksia. Odotan kyllä kesälomaa, jotta saan voimavaroja treeneihin myös itselleni kun ohjaukset ovat tauolla. Ratsastamassa käyn kerran viikossa ja golfia pelaan kesällä kun siihen on aikaa. Toivoisin, että olisi enemmän.

Minulta usein kysytään mitä lajeja treenaan ja mitä teen. Se ei ole mitään ihmeellistä, vaan joskus lyhitäkin treenejä ja ennen kaikkea monipuolisuutta pidän tosi tärkeänä.

prioriteetit

Asiakkaiden meileihin reagoin aina ensimmäisenä. Päivän aikana tulee vastailtua meileihin, lähetettyä treeniohjelmia tai ruokavalioita. Instaa päivitän nykyään joka toinen päivä. Blogi tulee melkein viimeisenä. Priorisoin aina jaksamista ja tässä työssä on super tärkeää pitää taukoja päivän aikana, jotta on latautunut taas seuraavaa asiakasta varten. Touko- ja kesäkuu ovat tänäkin vuonna olleet todella täynnä töitä, joten on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Haluan myös, että energiaa riittää lapselle, läsnäolevana äitinä. Iltaisin olen kysellyt häneltä kokeisiin ja tarvittaessa auttanut koulujutuissa. Tärkeää on myös yhteiset ruokailut, aamupala ja illat.

iltarutiinit

Töiden jälkeen on vielä koiran ulkoilutus ja iltapuuhat. Iltaisin en avaa enää konetta, ja pyrin olemaan katsomatta kännykkää. Jos seuraava päivä on niin kiireinen, että en ehdi päivän aikana tehdä ruokia, teen ne illalla valmiiksi. Kylmä tai lämmin suihku, meditaatio (riippuen siitä olenko meditoinut päivällä tai aamullla..) ja lapsen kanssa jutustelu kuuluvat iltapalan lisäksi rutiineihin. Nukkumaan menen yleensä klo 22.00.

Paikallaanoloa ei juuri päivän aikana tule, mutta pyrin pitämään huolta siitä että lepuutan sekä kroppaa että hermostoa päivän aikana.

päivien pituus

Päivien pituus vaihtelee tosi paljon. Mulla oli pitkään periaatteena, että teen töitä iltaisin vain 3 päivänä viikossa. Tällä hetkellä iltatöitä on 5-6 päivänä viikossa, ja se on tottakai raskasta. Syksyyn olen päättänyt taas pitää tiukan linjan, ja otan iltaohjauksia vain 3 illalle. My day on oikeastaan aamusta iltaan asti yrittäjyyttä, toivon edelleen lisää selkeyttä töiden ja vapaa-ajan välille.

Syksyyn on suunnitteilla myös pari jännittävää projektia, vähän riippuu siitä miten niiden kanssa käy. Asiat selvinnevät juhannukseen mennessä. Tiedossa on todella jännittävä kesäkuu siis. Kummankin projektin suhteen olen päättänyt, että ne totutuvat ja olen mielessäni visualisoinut kumpaakin asiaa. Kerron niistä sitten kun niiden aika on! Nämä kun selviävät, laitan tuntikalenterin ja tulevat valmennukset kotisivuille.

Syksyllä haluan myös olla entistä enemmän läsnä lapsen kanssa niinä hetkinä, mitä meillä päivän aikana on.

Ruuhkavuodet ja arjenhallinta – miten jaksaa paremmin

ruuhkavuodet

Arjenhallinta on olennainen osa hyvinvointia. Miten ehdit ja jaksat kaiken? Ne kuuluisat ruuhkavuodet tulevat lasten ja töiden myötä, ja aikaa tuntuu jäävän itselle yhä vähemmän ja vähemmän. Itse en silti koe joutuneeni luopumaan minulle tärkeistä asioista. Liikunta on kulkenut elämässä myös ruuhkavuosien ajan, samoin minulle tärkeät asiat jossain muodossa. Harrastukseni kyllä lopetin kun lapsi oli pienempi, koska aika meni hänen harrastuksiinsa kuskaamiseen. Tanssi, tennis ja jumpat vaihtuivat kotitreeniksi ja ulkona lenkkeilyksi.

Ruuhkavuodet ovat meillä kaikilla osa elämää. Kun loppuvuodesta keho tilttasi, ja jouduin ylikuntotilaan, sain ihanan sähköpostin eräältä tuntilaiselta. Siinä hän kertoi lukeneensa omia päiväkirjojaan omilta ruuhkavuosilta ja toivotteli minulle kovasti tsemppiä tilanteeseen. Hän kertoi muistelleensa miten haastavaa oli yhdistää työ ja perhe ja kaikki arjen haasteet. Tämä lämmitti kovasti mieltä. Kaikilla meillä on aikoja elämässä, jolloin on oikeasti vaikeaa ja väsyttää ja tuntuu että miten tästä kaikesta selviää.

Usein vähemmälle jää lepo. Pienten lasten kanssa valvotaan aina vähän jostain syystä. Omaa aikaa tekee mieli ottaa iltaan, kun lapset menevät nukkumaan. Arjenhallinta on kuitenkin mun mielestä kiinni eniten juuri lepäämisestä. Kun olet levänneempi, jaksat päivän haasteet ja menot paremmin. Ensimmäinen vinkki minkä ehkä antaisin tässä kohtaa on lepo: mene ajoissa nukkumaan. Olen vuosia mennyt nukkumaan samaan aikaan kuin poikani, ja tällä hetkellä osat ovat kääntyneet ympäri. Minua väsyttää viikonloppuisin aikaisin, enkä jaksaisi valvoa 10:tä pidempään kun en ole siihen tottunut. Rehellisesti sanoen en ymmärrä miten olen vielä hengissä taaperovuosien jälkeen. Tein kahta työtä, hoidin arjen yksin ja valvoin illalla lapsen mentyä nukkumaan.

kännykkäkooma sohvalla

Jaksamista syö valvomisen lisäksi tietysti se, että usein sitä jää sohvalle istumaan koomassa kännykkää selaamaan. Puhelimen katsominen ylikuormittaa hermostoa, ja sen sijaan olisi parempi ottaa kirja käteen, mennä kylmään (tai lämpimään) suihkuun ja meditoida. Mutta jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun on niin väsynyt ettei jaksa nousta edes sohvalta ylös mennäkseen sänkyyn. Tätä sohvakoomaa pyrin välttämään viimeiseen asti. Nuo edellä mainitut toimenpiteet oikeasti rauhoittavat kehoa, se on testattu.

Itse olen elänyt yhden aikuisen taloudessa lähes koko poikani lapsuuden. Kotityöt ovat jakautuneet yksistään minulle. Hoidan siivoukset, kaupassakäynnit, remontit, auton renkaiden vaihdot, treeneihin kuskaamiset ja kaiken yksin. Kahden aikuisen kodissa kuorma jakautuu usein tasaisemmin. Silti luulen, että nykypäivänä kyllä edelleen koti on enemmän naisen vastuulla. Tottakai on vähän väsyttänyt viime vuosina, mutta asiat pitää tietysti hoitaa. Oma pelastukseni on ehkä se, että olen tosi tekevää sorttia. En oikein osaa edes istua sohvalle ja olla, etenkin jos jotain tehtävää on. Ja sitähän on aina. Tätä olen joutunut opettelemaan. Olemista. Työt eivät tekemällä lopu ja lepo on ensiarvoisen tärkeää. Loppuvuoden ylikuntotilan aikana kun jaksaminen oli aivan nollassa, sen takia että kroppa ei vain toiminut vaikka mieli olisi jaksanut, jäi aika paljon puuhastelua väliin. Siltikin selvisimme. Pystyin hoitamaan vain pakolliset asiat: raahauduin koiran kanssa lenkille ja koitin pysyä sen perässä, kävin kaupassa ja hoidin työt. Ja koin olevani huono äiti, kun minusta ei riittänyt lapselle niin kuin olisin halunnut. Kaikenlainen muu säätäminen jäi kokonaan pois. Olen onnekas että keho pysäytti. Keho on viisas. Se kertoi, että nyt on laitettava jarrua pohjaan.

viinilasillinen rentouttaa

Vai rentouttaako? Se on oikotie onneen. Toki itsekin olen ottanut lasin silloin ja toisen tällöin. Parempi rentoutumiskeino on ollut kuitenkin lähteä vaikka Kuusijärvelle saunaan ja avantoon ystävän kanssa, tai istua olohuoneen lattialle meditoimaan. Leposykkeet nousevat, sykevälivaihtelu pienenee ja yöunen laatu heikkenee jo yhdestä tai kahdesta lasillisesta. Viinillä teet pahimmassa tapauksessa vain hallaa rankan viikon päätteeksi, niin ihanaa kuin se onkin.

miten ehdit ja jaksat kaiken

Äsken tulikin muutama vinkki jaksamista parantamaan: vältä kännykkäkooma, mieti onko viini paras rentoutumiskeino ja mene ajoissa nukkumaan. Kaikkea ei voi millään ehtiä täydellisesti. Silloin kun töissä on kiirettä, käytän ruuanlaittoon vähemmän aikaa. En silti tingi laadusta: käytän puhtaita raaka-aineita, mutta ruuan koostumus pysyy kuitenkin terveellisenä. Einekset ja noutoruoka eivät varmasti paranna jaksamista, sen vuoksi ruuan laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Samon vedenjuontiin.

Liikkuminen ja omasta kunnosta huolehtiminen on myös tärkeää. Avuksi voi ottaa vaikka personal trainerin, joka suunnittelee sinulle järkevän kokonaisuuden. Oma mottoni tässä on: vähemmän on enemmän.

Pyykkivuori kasvaa välillä isoksi, mutta varmasti jokaisella meistä on kaapissa sen verran vaatteita että selviät parikin viikkoa pyörittämättä konetta kertaakaan. Hommaa isompi pyykkikori! Siivoamisessakin voi vähän fuskata joskus. Tätini sanoi aina, että fuskata saa kunhan ei fuskaa aina samassa kohdassa. Et kuole siihen, jos koti ei aina ole tip top. Järjestyksestä kyllä tykkään pitää huolen, sillä sotkuinen koti lisää sotkua päässäni ja se tekee minut laiskemmaksi tarttumaan yhtään mihinkään. Eli pidä järjestys yllä vaikka fuskaisit siivoamisessa. Tai hommaa siivooja jos on ylimääräistä rahaa! Sen varmasti tekisin itsekin jos olisi.

some ja aika

Someen menee valtavasti aikaa. Kun laitat puhelimen pois, huomaat että aikaa jää vaikka ja mihin! Itse teen viikonloppuisin usein niin, että en juuri katso puhelinta. Käytän sitä puheluihin. Ilmoitukset otan pois, jotta punaiset ilmoitukset eivät houkuttele avaamaan sovellusta. Somessa helposti alkaa myös vertaamaan omaa elämäänsä muiden elämään. Siellä kaikki näyttää ihanalle. Minunkin postaukseni ovat varmasti tsemppaavia ja kuvat kauniita, vaikka todellisuudessa arki sillä viikolla olisi ollut aivan painajaista.

Pyydä apua

Jos sinulla on perhettä tai ystäviä, joilta voisit pyytää apua niin pyydä! He varmasti ymmärtävät itsekin ruuhkavuodet läpikäyneenä. Itse autan aina mielelläni jos joku pyytää! On uskallettava pyytää, harva apuaan tarjoaa. On uskallettava pyytää myös sen jälkeen kun olet useasti jo saanut kieltävän vastauksen avunpyyntöösi. Kysy apua toiselta ihmiseltä. Kunnalta saa myös apua tarvittaessa.

Ylikunnon pahimpaan aikaan jouduin pyytämään apua ystäviltä kaupassakäyntiin, en yksinkertaisesti pystynyt menemään. Pyysin apua myös koiran ulkoiluttamiseen. Lapsi ulkoilutti koiraa paljon enemmän silloin kuin minä. Sanoin lähimmille ystäville, että en jaksa ja pysty. En pysty näkemään, koska en jaksa kävellä kaupungilla tai jaksa lähteä jonnekin. Kun päästää tilanteen siihen pisteeseen, että keho ei enää tottele, kestää siitä pitkään toipua. Itselleni oli vaikea käsittää ennen mitä tarkoittaa se fyysinen olotila, jos olet ylikunnossa. En usko, että moni minunkaan ympärilläni tajusi sitä oikeasti kuinka huonossa kunnossa olin. Vain muutama lähintä ystävää tiesi. Voit lukea tästä aiemman postauksen ”10 vuoden yrittäjyys & ylikunto, burnout, uupumus”.

armollisuus ja ”huono äiti” -syndrooma

On opeteltava olemaan itselle myös armollinen. Tiettyä keskeneräisyyttä on opeteltava sietämään ja kenenkään meidän elämä ei varmasti ole täydellistä. Minäkin teen paljon ja saan asioita aikaiseksi, mutta kyllä se suoraan sanottuna väsyttää joskus tosi paljon. Elämä on melkoista hienosäätöä ja ruuhkavuodet ovat aivan todellinen asia. Aloitin syksyllä ratsastuksen, joka on lauantaiaamuisin. Järkevämpää olisi käyttää tuo aika palautumiseen, mutta en halua elää niin että jätän kaikki itselle tärkeät jutut pois. Yritän löytää tasapainon töiden tekemiseen, jotta aikaa jää myös elämälle. Tämä on haastavaa, koska tykkään työstäni.

Huono-omatunto ja ”huono äiti” -syndrooma pitäisi myös heivata pois. Itse huomaan kokevani myös siitä joskus huonoa omatuntoa, että koira jää yksin kun lähden töihin. Koiraakin tulee ulkoilutettua pari tuntia päivässä ja häntä huomioidaan, joten Tamilla on varmasti hyvä elämä ja koen suotta olevani ”huono äiti”.

Lapsen kanssa olen aina touhunnut ja tehnyt paljon. Tämä kumpuaa omasta arvomaailmasta. Kun itse olin pieni, koin olevani yksin ja minua ei kukaan ollut saattamassa kouluun tai kuskaamassa harrastuksiin. Haluan olla lapsen elämässä läsnä ja haluan että hän kokee lapsuutensa turvalliseksi ja hyväksi.

Viimeiset kymmenen vuotta olen panostanut töihin, lapseen, lepäämiseen ja ystävien näkemiseen niin paljon, että kaikki muu on oikeastaan jäänyt. Ne ovat olleet omat ruuhkavuodet. Nämä edellä mainitut asiat ovat minulle tärkeitä asioita. Ja nämä kumpuavat kaikki omasta arvomaailmasta. Omia arvojaan tarkastelemalla näkee sen mikä on tärkeää. Kun elää arvojensa mukaan, on myös arjenhallinta helpompaa ja elämä onnellisempaa. Uskon myös, että arjen hallinta helpottuu kun armollisuus itseä kohtaan lisääntyy.

Mitä jos listaisit omia arvojasi ja tarkastelisit arkea sitä kautta? Kun asiat ovat merkityksellisiä, motivoidut ja jaksat paremmin.

Tsemppiä meille kaikille! Ruuhkavuodet eivät varmasti vielä ole ihan ohi, mutta haluan nauttia tästä ajasta kaikesta tekemisestä huolimatta. Kun on läsnä ja unohtaa kiireen tunteen, on parempi fiilis.